Hyppää hyppää!

Kilpailukausi pääsi siis alkamaan 20.8.2009, tosin vain nuorison osalta. Vanhempien hevosten ilmoittautumisessa kävi joku moka, joten Hiprakan kisat jäivät kokonaan väliin. Nuoriso kävi kuitenkin Esclandressa kilpailemassa koulua. Sijoituksia ei tullut, mutta eipä kukaan viimeisilläkään sijoilla ollut. Kisat menivät odotetusti, vielä nämäkin nimet nousevat! (:

Lisäksi kaikki myytävät hevoset ovat löytäneet kotiehdokkaat. Pisimmälle on edennyt Kerry, joka on sivuja vaille valmis muuttamaan, entiselle hoitajalleen muuten!

Sitten eilisen tapahtumia. Olimme irtohypyttämässä hevosia Cherrien maneesissa. Mukaan pääsivät Aksu, Bria, Daisy, Santtu ja Unna. Koska oli hevosia näin paljon, siinä menikin mukavasti koko päivä.

Aluksi Bria pääsi näyttämään esimerkkiä. Vaikka toisaalta, sitä ei pahemmin näytetty, eiväthän muut hevoset olleet maneesissa samaan aikaan. Ainakin se näytti esimerkkiä meille ihmisille, että "näin teidän kuuluu saada nuorisokin hy
ppäämään!". No, siinä tosiaan oli aihetta, sillä Brian hypyt olivat mahtavia, ja virittelivät samalla meidät ihmisetkin oikeaan tunnelmaan. Bria hyppäsi korkeimmillaan 140cm, eli vähän alle sen koulutustason.
Seuraavana päästettiin maneesiin Unna. Se hyppäsi mielellään, ja onneksemme myös puhtaasti. Emme niin kovin vielä Unnaa tunne, puhumattakaan sen hyppytyylistä. Vastahan Unna tuli muutama viikko sitten. Se kuitenkin osoitti, että olimme huolineet turhaan sen hyppytyylistä. Se oli kerrassaan upea. Lisäksi Unna tiesi, mistä on kyse, joten sitä oltiin selvästi irtohypytetty myös Golden Rosessa.
Unnan jälkeen tuli Aksu valloittamaan areenan. Sekin oli hypännyt aikaisemmin, muttei silti vielä ihan ymmärtänyt. Hauskaa sillä kyllä näytti olevan. Aksu poukkaroi ympäri maneesia, mutta ei meinannut löytää tietään hyppykujalle. Kun se viimein löysikin, ei kaikki sujunut ihan suunnitelmien mukaan. Aksu ei thatonut saada askeleitaan sovitettua esteiden väliin, jolloin toinen este putosi. Kun Aksu pääsi kujalta pois, alkoi se taas ilakointinsa, ja hyppi ja pukitti pitkin maneesia. Yhden kerran se tuli estekujan hienosti läpi. Laukan rytmi pysyi sopivana, ja askeleet kävivät väleihin. Ja hyväänhän aina pitää lopettaa, eikö?
Sitten oli Santun vuoro. Se olisi irtohypytyksessä ensimmäistä kertaa. Se tiesi suurinpiirtein, mistä oli kyse. Sen kanssa oli harjoiteltu jo etukäteen taluttaen sitä maapuomien yli. Lisäksi, hevosethan ovat tunnetusti lahjottavissa kauroilla. Mutta nyt, olisi Santun ensimmäinen kerta ihan oikeasti. Se päästettiin maneesiin irti, mutta ihan heti ei hypytystä vielä aloitettu. Annoimme Santun tutkia maneesia jonkin aikaa, jottei mikään säikäyttäisi sitä, ja antaisi huonoja kokemuksia. Kun maneesia oli tutkittu tarpeeksi kauan, ja Santtu tuli luokse yrittäen houkutella leikkimään, aloitimme hypyttämisen. Ajoimme Santun hyppykujalle, johon oli sitä varten tehty pieniä ristikoita. Ei niin vaikeaa aluksi. Santtu hyppäsi ensimmäisen yli, mutta hidasti sitten vauhtiaan käyntiin asti, tutki jälkimmäistä ristikkoa vähän aikaa, astui sen yli, ja ravasi sitten kauraämpärin luo, jota minä pidin. No, toinen yritys. Santtu ohjattiin taas kujalle, ja nyt se ymmärsi laukata esteiden ylitse huomatessaan kauraämpärin. Hyvin meni! Eihän tuota vielä hyppäämiseksi voi sanoa, mutta ei se ole vielä tarkoituskaan.
Loppujen lopuksi päästimme itse kuningattaren maneesiin, ja kuningattaren elkein se sinne astelikin. Daisy tiesi heti, mistä on kyse, ja juoksi kujalle itse, lähestulkoon ilman pyyntöä. Se hyppäsi esteet sulavasti ja upeasti. Tässävaiheessa kiinnitin huomioni siihen, että se hyppäsi kovin samanlailla, kuin Unna. Huomio sai minut hymyilemään. Daisy hyppäsi kujan uudelleen ja uudelleen, eikä vaikuttanut vähääkään kyllästyneeltä. Viidennen kerran jälkeen päätimme lopettaa. Daisy oli suoriutunut uskomattoman hyvin, ja esterkorkeutta oli 150cm. Hieno päivä, ihan kaikkien osalta!